... Toivottavasti tälläkin kertaa.
Alkuviikko meni melkoisen vitutuksen kourissa, mutta tänään on ollut jo vähän toiveikkaampi fiilis.
Vitutusta on aiheutanut sanalla sanoen paska tilanne. Eikä edes itseaiheutettu. Nimittäin kämppis on jättänyt vuokria maksamatta ja koska kämppä on mun nimissä, niin mulle käy aika ikävästi jos se ei maksa velkojaan. Soitin sitten sossuun tänään ja sieltä sanottiin, että mulla on mahdollista saada sieltä rahaa sen verran, että saan maksettua takuuvuokran+eka kuun vuokran ennakkoon, jos muutan. Se tätikin siellä totesi, että ehdottomasti paras ratkaisu on etsiä oma asunto äkkiä. Ja vaikka kyseessä on siskoni, niin en anna sille _ikinä_ anteeksi sitä, jos se saa mun luottotiedot kustua. Muutenkin saattaa mennä välit poikki, mutta itepähän on asiansa vituiksi laittanut. Ja ei, en ole kysellyt, että onko sillä uutta kämppää (tuskin saakaan, kun ei ole luottotietoja), enkä ajatellut edes ilmoittaa, että olen irtisanonut kämpän, ennenku se on ens kuussa maksanut ens kuun vuokran+ lyhennyksen (johon se saa taikoa sitä rahaa jostain, myyköön vaikka persettä mun puolesta).
Kävin tänään katsomassa yhtä asuntoa, mutta sinne ei saanut ottaa lemmikkejä, eli se ei passaa. Niin, meillä on myös kämppiksen kanssa yhteinen kissa, mutta aion kyllä viedä sen huoltajuuden jo ihan sillä perusteella, että jos sillä ei ole vara edes itseään elättää, niin tuskin on kissaakaan. Raukka kuolis nälkään ja hukkuis paskaan hyvin nopeasti.
Sunnuntai-iltana olen sitten menossa katsomaan yhtä aika halpaa kämppää ja se täti vaikuttikin oikein mukavalta. Kissakaan ei ole kuulemma ongelma. Ja koska vuokrausilmoitus oli ollut jo kuukauden tuolla netissä ja kämppä ei ollut mennyt, niin luulen, että tätillä saattaa olla kova hinku saada vuokralainen siihen. Eli toiveikkain mielin.
Vähän kyllä epäilyttää sekin, että liekö se sossun kanssa loppujen lopuksi niin helposti onnistuu, kuin antoivat ymmärtää, mutta onhan mulla sitten kuukausi aikaa tapella niiden kanssa.
Painokin on hyvin varovaisessa laskusuunnassa, mutta enpä uskalla riemuita vielä. Yllättävän tiukassa tuntuu olevan, olen ollut kuitenkin hyvästi miinuksen puolella joka päivä. No, kai se kroppa ennemmin tai myöhemmin antaa periksi. Pitäisi melkein ottaa mittoja ja katsella niitäkin, eikä seurailla vaan painoa.
Sitten liikuntaa:
Maanantai:
- kävelylenkki 49min, 443kcal, kaloreista rasvaa 28%, keskisyke 140, max. syke 172
- reipas kävely-juoksulenkki 55min, 510kcal, kaloreista rasvaa 23%, keskisyke 141, max. syke 190
Tiistai:
- kävely-juoksulenkki 1h 20min, 725kcal, kaloreista rasvaa 27%, keskisyke 144, max. syke 189
Keskiviikko:
- lepo
Torstai:
- kävely-juoksulenkki 1h 25min, 903kcal, kaloreista rasvaa 21%, keskisyke 154, max.syke 194
Maksimisykkeistä voi huomata, että kunto on huono. Keuhkot yrittävät sanoa ittensä irti. Väkisin silti painetaan. Kuten aiemmin sanoin, etten osaa kävellä hitaasti, niin en osaa myöskään hölkätä hitaasti.
Tänään torstaina juoksin jo pidempiä pätkiä. Sen huomaa kalorimääristäkin.. Lepo tekee ihmeitä. Oli jalat niin jumissa tiistain ja keskiviikon, ettei kunnolla kuselle taipunut. Nyt ei lihakset jarrutelleet, olisi jaksanut juosta enemmänkin, mutta kun ei happi kulje niin ei kulje. Perkeleen rööki.
Röökistä puheenollen, on tullut lipsuttua ja vedettyä sitä nyt pari päivää aika huolella taas. Ihan vaan siksi, että on vituttanut niin armottomasti. Mutta vielä mää pääsen siitä eroon.
Ai niin, se kämppä mitä oon sunnuntaina menossa kattoon.. sijainti ei ole mikään hyvä, keskustaan on ainakin 4km, MUTTA sielläpä on hyvät pururadat ja lenkkimaastot paljon paremmin saavutettavissa kuin täältä käsin. Jotain positiivista aina ;)
Mulla on myös ihan törkeä ikävä sitä yhtä.. </3 Onneksi tommosia reissuja ei olekaan hetkeen tulossa, kun yks jätkäporukasta saa lapsen kesällä. HÄHÄÄÄÄÄÄ. Ihan paskaa, kun toiseen ei saa niin mitään yhteyttä. Yksi tekstiviesti tuli Moskovasta ja siinä kerrottiin, että sähköpostia ehtii kirjoittamaan vasta seuraavalla etapilla. Mutta kun se matka sinne seuraavalle etapille kestää jonku 5 (!!!) päivää. Perkele.
Mutta näihin kuviin ja näihin tunnelmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti